Raalaalaa

Raalaalaa Moro! Se on Laura täällä. Välillä mä seikkailen maailmalla, välillä heitän läppää. Kevyttä sisältöä elämänjanoisille ihmisille. www.instagram.com/rraalaalaa

23/05/2026

Mulla on AINA edes jotain pientä pilkettä mun hiuksissa. Jotain väriä. Vähän tai vähän enemmän.

Nyt reilu puolen vuoden ajan oon yrittäny parhaani mukaan kasvattaa mun omaa väriä ja pitää hiukset luonnollisena. Kunnes tuli stoppi.

Täällä aurinko haalistaa mun oman tumman ruskeen värin haaleen ruskeeks, joka ei tunnu yhtään omalta. Mun entisen sinisen värin jäänteet alko pilkottaa hiusten alapuolelta hailakan vihreenä, ja kaiken kukkuraks täällä ruihkuvesi on niin metallista, että mun hiusten kuntoki on rupsahtanu huolella.

Oli aika tehä muutos. Ja sit ku lähetään kampaajalle asti fiksaamaan tilannetta, ni sit fiksataan kerralla kaikki!

Uus väri
Uus leikkaus
Syväpuhdistus
Syväkosteutus

Kyllä kiitos! 🔥

Mulla ei vielä ookkaa ollu punasta hiuksissa (vai onko tää kuitenki enemmän oranssi?). Kaikkia muita värejä kyllä. Rakastan! 🤩

22/05/2026

🔥🦊

09/05/2026

Lue lisää 👇🏻

Täällä ollaan taas! Oltu nyt viikon verran.

Meillä kävi ihan todella p***a tuuri ajotuksen suhteen, koska täällä oli ollu monen viikon ajan TODELLA rauhallista: ei hälytyksiä, ei mähinää, ei mitään merkkejä maailman meiningeistä. Ländättiin sunnuntai-maanantai välisenä yönä Dubaihin 👉🏻 menin maanantaina toimistolle 👉🏻 viiden paikkeilla työpäivän päätteeksi kaikkien puhelimet alkaa huutaa = ilmatorjunta käynnissä, pysykää suojassa.

Tää oli just se asia mitä mä pelkäsin etukäteen. Osasin varautua ja tiedostin sen, ettei tilanne oo vielä täysin rauhottunu, ja että täällä saattaa alkaa paukkua uudestaan. Se mitä mä en odottanu, oli se, että se alkaa samana päivänä kun mä tuun tänne. En myöskään osannu odottaa sitä, miten vahvoja tunteita se nosti pintaan. Mä oletin että kun oon jo kerran käyny läpi tän ilmatorjuntahälytysrumban, se ei enää tuntuis niin pahalta. Kun mä oon jo kerran saannu nähä miten hyvin täällä torjunta toimii ja miten vähän se vaikuttaa ”normielämään”.

No väärässä olin. Ekan hälytyksen kohdalla mun sydän alko pamppaamaan ja ainut ajatus oli ”mun on pakko päästä Sakun luo”. Pakkasin työkamat täysillä laukkuun ja otin sähköskuutin alle.

Nyt joku kysyy tässä kohtaa oliko järkeä lähtä skuutilla jos on ilmatorjunta käynnissä = no ei varmaan ollu, m***a se oli nopeempi keino kotiin kun että ois tilannu taksin ja lähteny istumaan ruuhkaan.

Eniwei. Hälyjä tuli sen illan aikana muutama, m***a ulkona ei näkyny tai kuulunu pauketta. Sen jälkeen hälyt loppui. Nyt ei oo tällä viikolla tullu enempää ja kaikki jtkuu taas ihan ku mitään ei ois ollukkaan. Se on samalla tosi hienoa ja ihailtavaa, m***a samalla tuntuu pahalta normalisoida tätä tilannetta.

Vaikka kaikki on ihan hyvin, niin mä uskon myös että tää vaikuttaa vielä pitkään muhun.

30/04/2026

Kuinka m***a norsua näit tällä videolla?

On aivan järkyttävää ja aidosti pelottavaa mitä maailmalla tapahtuu. Erityisesti se, miten lähelle (ja jatkuvasti yhä lä...
29/03/2026

On aivan järkyttävää ja aidosti pelottavaa mitä maailmalla tapahtuu. Erityisesti se, miten lähelle (ja jatkuvasti yhä lähemmäs) nää tapahtumat osuu. Tänään sain mun perheeltä kuvia ja videoita Suomesta, joissa hävittäjät lentää taivaalla - jonka jälkeen tulee uutisia harhautuneista drooneista. Samaan aikaan kaveri toiselta puolelta palloa kertoo kuinka USAn maajoukot lähestyy ja ilmatilat on menossa taas täysin kiinni. Tää on se maailma jossa me tällä hetkellä eletään, ja se on rehellisesti todella vaikeeta uskottavaa.

Me ollaan oltu nyt Sakun kanssa kuukauden verran ”sotapakolaisia”. Maahan, johon vasta hetki sitten muutettiin, alettiin yhtäkkiä pommittaa ja me otettiin jalat alle. Se stressin, epätietoisuuden ja pelon määrä tilanteessa, jossa taivaalla lentää ohjuksia ja drooneja on jotain sanoinkuvaamatonta. Ei voi kun toivoa että tilanne saadaan pian rauhoittumaan.

Mä koitan löytää tästä tilanteesta jotain positiivista. Jotain joka antaa jaksamista. Jotain josta sais voimaa. Ja se jotain on tällä hetkellä se, että (niin absurdia kun tää onkin) mä elän teinilauran unelmaelää. Joo ei, kaikki ei todellakaan ole niin hyvin kun voisi olla. M***a mä haaveilin teininä elämästä, jossa voin vapaasti matkustaa, nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja samalla tehdä töitä. Ja tää on tällä hetkellä mulle todellisuutta.

Joku sanois koditon - mä sanon maailmanmatkaaja.

Jatkuvasti on edelleen epätietoinen ja epävarma olo tulevaisuutta kohtaan. Voidaanko palata Dubaihin? Jos joo, niin milloin? Jos ei, niin mitä sitten? Mitä Euroopassa tapahtuu? Miten se vaikuttaa Suomeen? Miten meidän perheet ja ystävät? Miten me itse?

Näistä kaikista avoimista kysymyksistä huolimatta mä keskityn tähän hetkeen. Kevätaurinko paistaa, raikas tuuli puhaltaa, saan nähdä ja kokea mun rakkaan kanssa uutta joka päivä. Vaikka maailmassa on paljon pahaa, niin elämässä on paljon hyvää.

💛

24/03/2026

Tarina jatkuu 👇🏻

Unohdin kertoa siitä vessahotellista, josta mainitsin aiemmalla videolla.. well.. sehän oli siis aivan toisesta päästä oleva kokemus, kun missä me sit koko viikko lopulta majailtiin. Vessahotellille (sen nimi tarkotti arabiaks vessaa) mennessä se näytti ulkoonta ihan siistiltä, mut meiän taksikuski varotti että ennen ku hän jättää meitä sinne, meiän kannattaa käyä kattomassa ne huoneet.

Tää hotelli oli varattu bookingin kautta, ja heti ensimmäisenä respassa tuli vastaan sellanen haaste, että oltiin vahingossa varattu se seuraavalle yölle. Tää tapahtu niin, et kello oli yli puolen yön kun varattiin, eikä kukaan meistä tajunnu kattoa minkä päivän se äppi automaattisesti laittoi.. 🙃 Tilanteesta päästiin käteisellä eteen päin.

Respasta lähti yks tyyppi opastamaan meitä huoneisiin. Köröteltiin rätisevällä ahtaalla hissin rämällä kerrokseen neljä. Hissimatkan aikana oli jo sellanen tunne, että meitä ei kyllä odota mikään luksus kun päästään perille. Harmaanruskealla kokolattiamatolla ja keltaisilla putkivaloilla varustetun käytävän päästä löytyi ovet meidän huoneisiin. Ensivilkaisulla paikka näytti kulahtaneelta, ränsistyneeltä, vanhalta ja huonosti pidetyltä, m***a mentiin peremmälle. Lattiaan jäi kävellessä kengänjäljet likakerroksen päälle ja sängyt näytti pölyisiltä. Oltiin NIIN väsyneitä, että meinattiin sivuuttaa kaikki nämä ja jäädä nukkumaan. Joku meistä kuitenkin avasi yhden kaapin oven, josta lähti samantien juoksemaan torakka pitkin lattiaa. Tää oli viimeinen niitti, ja me poistuttiin vessahotellista.

Seuraava viikko ”sotapakolaisena” majailtiin hotelleissa ja resorteissa. Ulkona istuessa kaikki kovat äänet aiheutti majoittujissa säikkyjä reaktioita, ympärille vilkuilia, läheisten käsistä kiinni ottoa ja paniikkia katseissa. Vaikka oltiin kauempana tositoimista, tilanne vaikutti vahvasti meihin (ja kaikkiin muihin).

19/03/2026

Tarina jatkuu 👇🏻

Napattiin tosiaan Dubaista Uber jolla päästiin Omanin rajalle. Rajaa ei voi ylittää kävellen, eikä siitä oikeen mee mitään julkisia. Rajan molemmin puolin on kymmeniä kilometrejä ✨ei mitään✨, eli sinne ei tosiaan voi mennä ilman suunnitelmaa millä pääsee sivistyksen pariin.

Brittipariskunta oli saapunu hetkeä aiemmin samalla tavalla rajalle, m***a heillä ei ollut siitä eteenpäin kyytiä. Kerrottiin, että meillä on tulossa kyyti Omanista, m***a sillä kestää vielä hetki (reilu tunti). Rajalle ei saanu jäädä oottamaan kyytiä, joten oli keksittävä jotain muuta.

Samaan aikaan siihen ilmestyi saudi, joka lupasi viedä meidät rajan yli. Tässä kävi kielimuurin kanssa useempi sekaannus (hän ei puhunut englantia) m***a lopulta päästiin pakkautumaan hänen pienen pieneen autoon (oltiin takapenkillä sylikkäin, limittäin ja lomittain).

Erittäin jännittävä taksimatka päättyi pimeän motarin laitaan, jossa tää kuski huutaa meille että nyt pihalle. Se oli ärsyyntynyt, koska väärinymmärrysten vuoksi sillä oli käsitys, että britit jatkaa hänen kyydissään lentokentälle, vaikka oikeesti ne oli koko ajan tulossa meidän kyydillä.

Lentokentällä meidän tiet erkani brittien kanssa. Me juostiin lipputiskille kysymään oisko mitään mahiksia päästä eurooppaan tai aasiaan, m***a kaikki lennot oli ihan täynnä. Meille oltais voitu myydä Lontoon lennolle liput hintaan 1500€/kpl, m***a niissä oli mahis että me ei kaikki ees mahuttais kyytiin. Ei oltu valmiita maksamaan tommosta hintaa tästä lotosta, joten häntä koipien välissä ja väsyyneenä lähettiin metsästämään hotellia yöksi.

16/03/2026

Tarina jatkuu täällä ⬇️

Musta tuntu ikuisuudelta istua salongissa, jossa kukaan ei ollut tietoinen mitä ulkona tapahtuu. Kaikki oli rauhallisia, ammattilaiset hoiti työnsä hyvin ja huolella, asiakkaat nautti saamastaan palvelusta - ja minä panikoin sisäisesti samalla ku lähettelen kavereille ja työkavereille viestiä onko kaikki kunnossa.

Kun päästiin kokoontumaan kolmestaan kaverin kämpälle, oltiin kaikki aivan epäuskoisia siitä mitä tapahtuu. Uutisiin oli kerennyt tulla tietoa, ulkoa kuului pauketta ja some alkoi täyttyä jos vaikka minkälaisesta spekulaatiosta. Laitettiin telkkarista virallinen uutiskanava tulille (jossa puhuttiin arabiaksi, eikä ymmärretty mitään), otettiin somessa viralliset lähteet seurantaan ja päätettiin lähtä kauemmaksi keskusta-alueilta. Ajatus oli, että mitä kauempana ”kiinnostavista kohteista”, sen parempi. Saku totesi, että parempi lähtä pakomatkalle täydellä mahalla ja tilasi meille mäkkisafkat samalla kun suunniteltiin mihin päin lähdetään.

Pakko arvostaa UAEta siitä, että siellä ei palvelut pysähdy kriisinkään keskellä: yhteiskunta pelaa normaalisti, puolustus pitää huolen että ihmisillä on turvallista jatkaa töitä, ja valtio kannustaa investoimaan, kehittämään ja menemään eteenpäin - näin kriiseistä päästään nopeammin takaisin jaloilleen. Samaan hengenvetoon iso arvostus myös kaikille niille, jotka tekee palveluammateissa, terveydenhuollossa ja muilla aloilla töitä myös epävarmoissa ja aidosti pelottavissa olosuhteissa. Itse en pystyisi.

Anyways - Se jysäys joka kuultiin laukkuja pakatessa varmisti sen, että halutaan oikeestaan päästä maasta pois jos vaan mahdollista. Niinpä suunnaksi valikoitui Muscatin lentokenttä. Tässä vaiheessa Dubain ja Abu Dhabin kentät oli suljettu, ja tiedotettu että niillä on riskinä olla kohteena. Iltapäivä vaihtu illaksi kun päästiin Omanin rajalle, jossa ei vielä ollut erityisemmin ruuhkaa. Raja oli kuitenkin tavallista vilkkaampi, jonka vuoksi rajatyöntekijät oli ihmeissään ja tavallista tarkempia ylittäjien suhteen. Meillä oli sovittu Dubain taksin kanssa, että jättää meidät rajalle, josta tuttu Omanilainen kuski tulee hakemaan.

11/03/2026

Seuraavat pari viikkoa ollaan Suomessa. Teknisesti ollaan tällä hetkellä kodittomia, joka tuntuu ihan hullulta ajatukselta. Mut totta se on: meillä ei ole omaa kotia Suomessa, UAEssa tai missään muuallakaan. Tullaan pyörimään perheiden ja ystävien nurkissa, hotelleissa ja AirBnB kämpissä, kunnes tiietään mihin suuntaan tää maailmantilanne tästä kellahtaa.

Sitä, millon palataan Dubaihin ei vielä tiedetä. Takasin kuitenki (toivottavasti) mennään. Siellä on työt ja siellä asuu ystävät. Se on meidän toinen kotikaupunki.

Tällä hetkellä tuntuu super hyvältä olla Suomessa. Tietysti siksi, että täällä on perhe, m***a myös siksi, että keho ja mieli saa tauon jatkuvasta stressitilasta.

Address

Pärnu

Alerts

Be the first to know and let us send you an email when Raalaalaa posts news and promotions. Your email address will not be used for any other purpose, and you can unsubscribe at any time.

Contact The Business

Send a message to Raalaalaa:

Share