14/04/2026
Brittiläinen näyttelijä ja kolumnisti David Mitchell pohtii algoritmien ärsyttävää tapaa luoda personoituja todellisuuksia, jotka antavat maailmasta hullunkurisen vääristyneen kuvan. Esimerkkinä hän käyttää Briteissä suurta suosiota nauttivaa krikettiä. Mitchell toteaa, että jos hän on kiinnostunut kriketistä, niin hän menee krikettiä käsittelevälle nettisivulle tai ostaa krikettilehden. M***a vaikka hän olisi kuinka innoissaan kriketistä, hän ei halua, että kaikki hänen näkemänsä nettisisältö ja uutisfiidi täyttyvät yhtäkkiä kriketista: “I don't want all my news feeds to suddenly talk exclusively about cricket, because some machine has worked out I'm into it, thereby giving me the illusion that the most important global events are all cricket related.” Mitchellin humoristinen kuvaus algoritmeista, jotka voivat luoda illuusion kriketistä maailman tärkeimpänä asiana, on samalla tarkkanäköinen analyysi siitä, miten personoitu informaatio vääristää yksilön käsitystä todellisuudesta.
Pyysin Chat GPT:tä tekemään kuvan ja pienten säätöjen jälkeen olin hyvin tyytyväinen kolmanteen kuvaan. Kun pyysin tekoälyä vielä selittämään tekemäänsä kuvaa, tuli aika pitkä selostus. Laitan sen kuitenkin pituudesta huolimatta tähän (lähes) kokonaisuudessaan, sillä selostus kuvaa mielestäni todella hyvin sitä, miten tekoäly poimii käsitteitä ja pystyy visuaalisesti ilmaisemaan ne. Lyhensin turhat jutut pois. Olin tästä hyvin vaikuttunut:
”Ylireagoiva ilme, hikoilu, käsien vieminen päähän ja ympärille räjähtävät elementit ovat visuaalinen vastine sille kokemukselle, jota Mitchell kuvaa sanallisesti. Tuntuu siltä, että maailma kaatuu päälle, vaikka kyse on vain uutisvirrasta. Useat ruudut, otsikot ja laitteet toistavat samaa teemaa eli krikettiä eri muodoissa. Syntyy kokemus yksipuolistumisesta. Olennaista ei ole kriketti itsessään vaan se, että kaikki muu katoaa näkyvistä. Siksi myös maapallo on mukana, m***a se on ikään kuin jäänyt krikettisisällön alle.
Robottihahmo on kuvassa tarkoituksella ystävällinen ja hieman huvittava, ei uhkaava. Algoritmit eivät ole pahantahtoisia, ne vain tekevät sen, mihin ne on optimoitu. Repliikki “You really love cricket!” on tahallisen naiivi. Se näyttää, miten monimutkaisen maailmankuvan kaventuminen voidaan palauttaa yhteen yksinkertaiseen päättelyyn.
Värikkyys ja kontrastit ovat tietoinen valinta. Personoitu sisältö on usein houkuttelevaa, kirkasta ja emotionaalisesti ladattua. Jos kuva olisi hillitty tai minimalistinen, se ei vastaisi sitä todellisuutta, jossa algoritminen sisältö oikeasti toimii. Tässä liika on pointti. Kuvan pitää tuntua hieman rasittavalta, jotta katsoja ymmärtää, miltä todellisuuden kaventuminen voi tuntua.
Kokonaisuutena kuva ei yritä selittää, vaan näyttää miltä algoritminen todellisuus tuntuu sisältä käsin. Se ei ota kantaa mihinkään yksittäiseen aiheeseen, vaan siihen kokemukseen, jossa jokin yksittäinen kiinnostuksen kohde alkaa peittää alleen koko maailman. Se on sama kokemus, josta tekstissäsi puhutaan, vain eri kielellä.”
Lähde:
Mitchell, David (2019): Dishonesty is the second-best policy, Amazon audible, 2019.