14/12/2020
Musiikki- ja tapahtuma-ala sekä luovan työn tekijät ovat ahdingossa! Erityisesti ne, jotka yhteiskunta on vastoin tahtoa pakottanut yrittäjiksi. Yrittäjä status on kantajalleen monessa mielessä taakka. Oikeus tukiin lopettamatta omaa toimintaa on naurettavan vanhanaikainen toimintatapa. Usein töitä tehdään intohimosta ja osana elämäntapaa. Korona on kurittanut erityisesti niitä joilla ei lähtökohtaisesti ole ollut toimintaedellytykset kunnossa. Korvaukset töistä ovat surkeita, keikkaluontoista työtä on vaikea suunnitella yhtä kuukautta pidemmäksi ajaksi ja monessa muussakin asiassa olisi runsaasti parantamisen varaa. Rajoitukset vievät vuonna 2020 elannon monelta taholta. Uutta tulevaisuutta rakennetaan nyt yhteisen pöydän äärellä ja samalla tulisi nostaa esille myös muita tärkeitä asioita tästä kriisistä elpymisen lisäksi.
Olen toiminut alalla yli 17-vuotta, eikä tämä ole ensimmäinen haaste pitkän uran varrella. DJ LOVROC on keikkaillut säännöllisesti vuodesta 2003 ja tulee tekemään keikkaa myös jatkossa. Yhteen laskettuja henkilökohtaisia keikkoja on tuhansia. Lisäksi päälle voi laskea kaikki tapahtumat, festivaalit, yksityistilaisuudet ja yritystapahtumat, jotka olen tuottanut vuosien varrella.
Kesäkuussa 2020 valmistuin Sibelius Akatemian Arts Management maisteriohjelmasta. Samassa kuussa lopetin oman toiminimen ja tiivistin kaiken toiminnan Backyard Promotion yhtiön alle. Tämän olisin luultavasti tehnyt muutenkin eikä se liity varsinaisesti koronaan millään tavalla. Uudistunut yhtiö on erikoistunut kehittämään ammattimaisella otteella kulttuurin tuottajien, tapahtumajärjestäjien ja kaupunkisuunnittelun vuorovaikutusta ja parantamaan kehitettävän alueen vetovoimaisuutta sekä yksittäisten taiteilijoiden toimintaedellytyksiä siellä.
Viimevuosina tutkijan roolissa toimineena, olen huomannut että ”kulttuuri” ja sen tarpeet jätetään usein pois kuvioista. Kuten lapsi leikkikentällä, jonka kanssa muu jengi ei halua leikkiä. Eikö tämä ole syrjintää?
Mietiskelen myös toistuvaa uutisointia ydinkeskustan elinvoimaisuudesta ja sen rappeutumisesta. (Kaupunkitutkija: Ydinkeskustasta tullut ulkomuseo, Veera Paananen Helsingin Sanomat 6.12.2020). Haluammeko oikeasti tällaisen keskustan? Kaupunki elää liikaa yksittäisissä tapahtumissa. Toimivassa kaupungissa tapahtuu aina ja tarjonta on monipuolista. Keskusteluissa on nostettu esille, ettei kaupunki voi tukea yksittäisiä toimijoita tai yrityksiä. Esittäisin väitteen, että tukea voi suunnata keskittymiin, joissa operoi kulttuurin, luovien alojen ja hyvinvoinnin toimijoita. Näin muutenkin ahdingossa olevat pienyrittäjät voivat paremmin ja pystyvät keskittymään turvallisemmin oman toiminnan kehittämiseen. Nämä tekijät vuorostaan elävöittävät itse alueita isompien tekijöiden kanssa. Alueet kuten Suvilahti, Teurastamo, Konepaja, Lapinlahti, Design District Helsinki tarvitsevat jatkossa erilaista huomiota ja tukea. Saadessaan sitä tulokset tulevat näkymään selkeinä piikkeinä tilastoissa. Asukastyytyväisyys kasvaa ja kaupungin vetovoimaisuus paranee. Tässä päättäjille pähkinä purtavaksi.
Pro gradun jättämisen jälkeen olen enemmän alkanut näkemään oman sijani tutkijana, vaikka se ei ole ikinä ollut oma kutsumukseni tähän mennessä. Näen kuitenkin tarpeen ja miten se tarve ilmenee myös kansainvälisellä tasolla. Olen aina ollut enemmän tekijä, joka on saanut apua uran aikana ja antanut sitä mielellään muille tarvittaessa. Ehkä paras mitä voin nyt tehdä on sukeltaa syvemmälle ja kartoittaa mitä aikaisemmin tutkimaton aihe pitää sisällään ja tätä kautta pyrkiä vaikuttamaan.
KEIKAT NELJÄN VUODEN AJALTA:
2017 / 135 keikkaa
2018 / 108 keikkaa
2019 / 84 keikkaa
2020 / 29 keikkaa - 0 tapahtumaa
