20/04/2026
Informaatiovaikuttamisen ykköstavoite ei välttämättä ole saada ihmisiä uskomaan valheisiin. Tavoite on pikemminkin saada ihmiset epäilemään kaikkea.
Näin yhteinen todellisuuspohja saadaan hämärtymään, ja samalla osallistuminen ja vastuunkanto vähenemään: ihmiset eivät enää toimi aktiivisina kansalaisina vaan vetäytyvät, koska eivät koe voivansa luottaa tietoon, toisiin ihmisiin tai instituutioihin.
Samasta syystä disinformaatio, misinformaatio ja kyberuhat eivät ole ainoastaan esimerkiksi turvallisuusalan tai median ongelmia. Samat ongelmat ovat myös viestinnän lautasella.
Tekoälyn tehostaessa mis- ja disinformaatiota sekä laventaessa kybervaikuttamisen mittakaavaa, ratkaisevaa yhteiskunnan vakauden kannalta on lopulta luottamus toisiin ihmisiin ja instituutioihin.
Kun luottamuksen rapautuminen kerran on yhteiskuntien hajoamisen mekanismi, ja viestintä tunnetusti yksi tapa rakentaa luottamusta, niin viestinnästä pitäisi puhua tässä yhteydessä paljon enemmän. Tämä pätee yhtä lailla julkiseen keskusteluun, organisaatioiden johtamiseen kuin siihen, miten vaikeista asioista puhutaan ihmisille silloin, kun tilanne on epäselvä tai painetta paljon.
Tässä ajassa johdonmukainen viestintä on itse asiassa jopa yllättävän kovaa valuuttaa. Eikä se tarkoita silottelua tai valmiita vastauksia kaikkeen, vaan suoraselkäisyyttä ja sitä, että puhutaan totta, korjataan virheet, kerrotaan mitä tiedetään tai mitä ei vielä tiedetä. Pidetään suunta samana, vaikka liepeillä kohisee.
Tässäpä myös organisaatioiden johdolle muistutus: Viestintä on luottamuksen hallintaa käytännössä. Tällä hetkellä se myös on paljon enemmän kuin pelkästään organisaation sisäinen kysymys. Viestintä kytkeytyy siihen, miten toimintakykyisenä pysymme.
Johdonmukainen viestintä rakentaa sitä, mitä hybridivaikuttaminen pyrkii tuhoamaan, eli luottamusta.