Miratio

15/06/2026

Tulevaisuusvalta organisaatiossa: Miten estät, ettei valtaa valu liikaa tekoälylle?

Monet yritykset ulkoistavat yhä enemmän tehtäviä tekoälylle. Eikä ihme, onhan se näppärä kaveri. Tietää vaikka mitä ja hiffaa asioiden väliset yhteydet sekunneissa. Olen työssäni huomannut, että yrittäjät käyttävät sitä yhä enenevässä määrin myös strategian laatimiseen. Siinäkin tekoälyllä on hyviä rooleja, olisi kuitenkin syytä olla tarkkana, ettei ulkoista sille liikaa. Kun tekoälyä käytetään apuna yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa, se rakentaa omalta osaltaan käsitystä siitä, millaisia tulevaisuuksia yrityksellä voi olla. Toisin sanoen se käyttää tulevaisuusvaltaa.

Tulevaisuusvalta ei ole yrityksessä mikään triviaali asia, sillä se, joka käyttää tulevaisuusvaltaa, vaikuttaa suoraan myös siihen mitä pidetään mahdollisena, eli toisin sanoen yrityksen kilpailukykyyn, resilienssiin ja riskienhallintaan. Jos organisaation tulevaisuuden mahdollisuudet nähdään liian kapeasti tai väärästä näkökulmasta, saattaa menestymisen kannalta kriittisen tärkeitä asioita jäädä tarkastelun ulkopuolelle.

Tulevaisuusvalta ei ole aina näkyvää. Pinnan alla se tarkoittaa valintoja ja rajauksia: mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään pois. Kun käyttää tekoälyä suunnittelussa, vääjäämättä antaa sille jonkin verran tulevaisuusvaltaa. Yleensä valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä, m***a eivät tässä kohtaa. Sillä vaikka strategian luonnin ulkoistaisi kokonaan tekoälylle ja antaisi sille näin suuren tulevaisuusvallan, vastuuta sillä ei silti ole.

Palataanpa sitten vielä otsikon kysymykseen: miten siis estät, ettei tekoälylle valu liikaa tulevaisuusvaltaa? Olen koonnut alle muutamia käytännön vinkkejä:
1. Tekoälyn roolin selkiyttäminen toimeksiannoissa.
2. Tekoälyn tuotosten systemaattinen opponointi.
3. Vastuun ja vallan selkeä organisointi.

Tästä aiheesta on blogissani lisää: https://miratioblogi.blogspot.com/2026/05/tulevaisuusvalta-organisaatiossa-miten.html

PS. Autan yrityksiä pohtimaan tekoälyn vaikutuksia strategian, johtamisen, hallitustyöskentelyn ja riskienhallinnan näkökulmasta. Jos nämä kysymykset ovat teillä ajankohtaisia, laita viestiä niin katsotaanko miten voisin auttaa.

12/06/2026

Lähetin tänään Vaalimuusan vaaliehdokkaille suunnatun uutiskirjeen noin 350 ehdokkaalle, puolueaktiiville ja vaalikampanjoinnista kiinnostuneelle.
Tämänkertaisessa uutiskirjeessä pohdin kysymystä: miksi kaksi lähes samanlaista ehdokasta saa täysin eri äänimäärät?

Väitän, että yksi tärkeimmistä syistä löytyy henkilöbrändistä. En tarkoita tällä someseuraajien määrää tai näyttäviä kampanjakuvia, vaan paljon perustavanlaatuisempaa asiaa. Hyvä brändi rakentuu ehdokkaan identiteetin varaan. Siksi totesin uutiskirjeessä, että kaikki alkaa elämäntarinasta.

Ennen kuin mietitään slogania, vaaliteemoja tai somekampanjoita, kannattaa pysähtyä pohtimaan, kuka ehdokas oikeastaan on, mitkä asiat hänelle ovat tärkeitä, millaiset kokemukset ovat häntä muovanneet ja miksi hän on lähtenyt ehdolle. Liitteenä oleva kuva on yksi niistä työkaluista, joita käytän ehdokkaiden sparrauksessa.

Jos haluat saada seuraavat uutiskirjeet sähköpostiisi, laita viestiä osoitteeseen [email protected].

Vaalimuusan uutiskirje on suunnattu erityisesti vaaliehdokkaille, puolueaktiiveille ja kaikille politiikan viestinnästä kiinnostuneille

11/06/2026

Viime vuosina olen auttanut yrityksiä rakentamaan myyntiargumentteja, kehittämään strategioita, tutkimaan asiakkaitaan ja pohtimaan tulevaisuuksia. Viimeisen parin vuoden aikana yritysten toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut merkittävästi. Tekoälystä on tullut osa yhä useamman organisaation arkea. Monissa organisaatioissa sille annetaan jatkuvasti suurempi rooli. Tämä kehitys on saanut minut tarkastelemaan kriittisesti tekoälyn käyttöä. Missä tilanteissa siitä on aidosti hyötyä? Missä sen käyttöön liittyy riskejä? Milloin se vahvistaa ihmisen ajattelua ja milloin se alkaa korvata sitä?

Kun käytetään kielimalleja, huomio kohdistuu yleensä promptaamisen taitoon. Prompti ei määritä vain tehtävää. Se rakentaa toimintaympäristön, jossa tehtävä toteutetaan. Samalla se määrittää ihmisen ja tekoälyn väliset roolit. Onko tekoäly assistentti, jolle annetaan rajattu tehtävä? Onko se luottopelaaja, jolle ulkoistetaan kokonainen työvaihe? Vai onko se kollega, jonka kanssa ajatuksia kehitetään yhdessä?

Kun organisaatio määrittää tekoälylle roolin, se määrittää samalla myös vallan ja vastuun jakautumista ihmisen ja tekoälyn välillä. Jos tekoäly toimii assistenttina, valta ja vastuu säilyvät pitkälti ihmisellä. Mitä enemmän sille annetaan itsenäistä roolia tiedon tuottamisessa, vaihtoehtojen rajaamisessa, analysoinnissa tai suunnittelussa, sitä enemmän se alkaa vaikuttaa myös siihen, mitä organisaatiossa pidetään mahdollisena, järkevänä tai tavoiteltavana. Siksi tekoälykeskustelu ei ole vain keskustelua tehokkuudesta. Se on myös keskustelua vastuusta, päätösvallasta ja tulevaisuusvallasta.

Oheisessa kuvassa olen jäsentänyt promptaamiseen liittyviä kysymyksiä vallan, vastuun, tiedon muodostumisen, osaamisen ja tulevaisuusvallan näkökulmista.

Jos haluat pohtia näitä kysymyksiä oman organisaatiosi näkökulmasta, voin sparrata johtoryhmää, markkinointitiimiä tai yrittäjää itseään. Keskustelun lähtökohtana on se,miten organisaatio voi saada tekoälystä mahdollisimman suuren hyödyn ilman, että ajattelu kaventuu, vastuu hämärtyy tai strategiset riskit jäävät tunnistamatta. Tavoitteena on löytää sellainen työnjako ihmisten ja tekoälyn välille, joka tukee organisaation tavoitteita myös pidemmällä aikavälillä.

10/06/2026

Upeaa olla jälleen Turussa tulevaisuuden tutkijoiden konferenssissa. Tämä on vuosittainen tapahtuma, mihin olen osallistunut lähes joka vuosi. Konferenssin teema on Sustainability, Temporary and Futures. Tänä vuonna on osallistujia 43 eri maasta. Konferenssi kokoaa maailman johtavat tulevaisuudentutkijat yhteen keskustelemaan ihan viimeisimmistä tutkimustuloksista ja näkemyksistä. Tänä vuonna minulla ei ole omaa presentaatiota. Olen vain nauttimassa muiden kontribuutiosta alalle. M***a on minullakin agenda; kerään ajatuksia ja ideoita tulossa olevaa strategisen kehittämisen koulutustani varten.

Yksi asia on tänä vuonna kiinnittänyt huomiota. Konferenssin teeman mukaisesti puhutaan paljon ajasta. Huomaan, että moni esitys liittyy tavalla tai toisella aikakäsityksiin. Minun pitäisi varmaan kaivaa arkistostani väitöskirjastani poistettu kappale, mikä käsitteli aikasuhteita. Kappale kuulostaa vähättelyltä tässä yhteydessä, sillä kehitin siinä mallinnuksen kuluttajan aikasuhteen vaikutukselle päätöksentekoon, tein hypoteesit ja testasin asiat käytännössä. Laajuudeltaan se oli niin laaja, että päädyttiin poistamaan väikkäristä, mikä ilmankin sitä oli pitkä. Ehkä tätä voisi taas kehitellä eteenpäin ja vääntää jonkun julkaisun.

Otin kuvan eilisen konferenssipäivän jälkeen ja kuvasta huomaa, että olin tosi väsynyt. Päässä pyörii niin paljon uusia ajatuksia ja ideoita, että vähemmästäkin väsyy. Tänään jatkuu

08/06/2026

Pitäisikö Agrabahia pommittaa?

Tämä tutkimustulos yli kymmenen vuoden takaa Yhdysvalloista on ollut yksi tärkeimpiä syitä, miksi haluan kirjoittaa kirjoja äänestäjille ja ehdokkaille. Toivoisin, että äänestäjät olisivat sen verran informoituja, että äänestäisivät oikeista syistä ja oikeilla tiedoilla. Äänestäjillä on kyllä paljon monenlaisia mielipiteitä; olisi kiva, jos ne perustuisivat tietoon...

Yhdysvalloissa on kaksi suurta puoluetta ja maa on hyvin vahvasti kahtiajakautunut. Lähestulkoon jokainen identifioi itsensä vahvasti joko republikaaniksi tai demokraatiksi. Tom Nichols kertoo kirjassaan ”The death of expertise” tutkimuslaitos Public Policy Polling Yhdysvalloissa tekemästä tutkimuksesta vuodelta 2015. Tutkimusryhmä kysyi molempien puolueiden kannattajilta, pitäisikö heidän mielestään Agrabahia pommittaa. Agrabah ei ole olemassa. Se on täysin fiktiivinen maa, joka esiintyy Disneyn Aladdin elokuvassa. Kuvassa on kyselyn tulokset.

Demokraatit katsoivat tutkimuksen osoittaneen, että republikaanit ovat sotahulluja ja republikaanien mielestä tutkimus osoitti, että demokraatit ovat aina sotatoimia vastaan. Nämä erot eivät kuitenkaan ole tutkimuksen annista kaikkein ihmeellisintä. Ihmeellisintä oli se, että lähes puolella amerikkalaisista oli täysin varma kanta siitä, pitäisikö fiktiivistä maata pommittaa. Tämän tyyppiset testit ovat toki epäreiluja yleisölle, jolla ei tarvitsekaan olla tietoa tai mielipiteitä näistä asioista. Voidaan kuitenkin hämmästellä, miten demokratia kykenee toimimaan, kun äänestäjät eivät pysty tekemään eroa Agrabahin, Ukrainan ja Syyrian välillä.

Joskus tuntuu ihan legendaariselta miten varmoja mielipiteitä ihmisillä voi olla asioista, joista he eivät mitään ymmärrä. Olisi kiinnostavaa, jos tämä Agrabah-testi toistettaisiin Suomessa. Tosin me emme todennäköisesti ole aloittamassa minkään maan (edes kuvitteellisen) pommittamista, niin testin aihepiiriä pitäisi muuttaa. Veikkaan, että tuloksista tulisi melko samansuuntaisia. Ihmisillä voi joskus olla hämmästyttävän varmoja mielipiteitä asioista, mistä he eivät oikeasti tiedä mitään.

07/05/2026

Oli todella mukavaa olla eilen esiintymässä Keskuskauppakamarin suuressa brändipäivässä. Pidin lyhyen alustuksen verkkokaupan tulevaisuudesta ja osallistuin paneeliin aiheesta ”Verkkokaupan mahdollisuudet ja riskit” yhdessä SOK:n pääjohtajan Hannu Krookin ja Tullin pääjohtajan Sami Raksh*tin kanssa. Paneelia juonsi Ella Kanninen. Hyvin erilaisista lähtökohdista saatiin aikaan hyvää keskustelua, minkä Kanninen piti rautaisella ammattitaidolla ruodussa.

En ehtinyt sanoa läheskään kaikkea mitä olin ajatellut ja siksi ajattelin kirjoittaa artikkelisarjan tämän aiheen ympäriltä. Valmistauduin huolella päivään ("if it is worth doing, it is worth overdoing") ja tein jo valmiiksi olennaisimmat miellekartat. Nyt ne pitäisi vaan naputella sutjakaksi tekstiksi.

Alustavia otsikoita voisi olla vaikkapa:
- Mihin psykologisiin tarpeisiin tem***aminen vastaa
- Miksi ihmiset ostavat temusta, vaikka tietävät sen olevan eettisesti arveluttavaa
- Miltä näyttää verkkokaupan tulevaisuus
- Miltä näyttää tem***amisen tulevaisuus

Kiinnostaisiko nämä aiheet sinua?

Tuohon temun ja tem***amisen tilalle pitää ehkä keksiä joku parempi termi, koska oikeastaan tarkoitan tässä kaikkea maanista tavarankeräilyä. Ei siis pelkästään temuostoksia.

Verkostoitumistilaisuus päivän lopuksi oli erityisen mukava, juttelin monien ihmisten kanssa ja sain paljon uusia ajatuksia.

Show translation

29/04/2026

Käytän tekoälyä (=kielimalli) päivittäin moniin tehtäviin. Välillä vain jutustelen ja sparrailen sen kanssa, välillä pyydän sitä kääntämään ja tiivistämään tekstejä, joskus pyydän sitä selvittämään jotain asiaa. Vaikka sitä ei oikein tule ajatelleeksi, näissä kaikissa tehtävissä tekoälyllä on erilainen rooli. Jos sparraan sen kanssa ja kehittelen ideoita, se on kollega. Jos pyydän sitä kääntämään ja tiivistämään tekstejä, se on minulle assistentti. Jos taas pyydän sitä selvittämään jotain asiaa ja laatimaan siitä jonkun tekstin, se on luottopelaaja, jolle ulkoistan tehtäviä. Näillä rooleilla on merkitystä, sillä ne vaikuttavat siihen, miten valta ja vastuu tekoälyn tuotoksista jakaantuu.

Olen pohtinut paljon sitä, miten tekoälyn kognitio ja inhimillinen ajattelu eroavat toisistaan. Näistä eroista seuraa se, ettei tekoälyn tuotos ole aina luotettava tai toivotunlainen. Tämän takia tekoälyn tuotosta pitäisi aina opponoida.

Mitä enemmän näitä eroja ja niiden aiheuttamia ongelmia pohdin, sitä tärkeämmäksi mielessäni nousee promptin filosofia. Eli sen ymmärtäminen mitä promptaaminen oikeastaan on ja mitä siinä tapahtuu. Yksinkertaisimmillaan voisi tietty määritellä, että prompti on käsky tai pyyntö, jonka tekoäly toteuttaa, jos se sen ymmärtää ja siihen pystyy. M***a prompti on itseasiassa paljon enemmän. Se rajaa todellisuutta ja rakentaa minimiljöön, jossa annettu tehtävä sitten toteutetaan.

Olennaista tässä kaikessa on tekoälylle annettu rooli, sillä se määrittää monia näkökohtia. Kun kirjoitamme promptin, emme määritä vain tehtävää vaan myös tekoälyn aseman suhteessa ihmiseen. Eli onko se ikään kuin assistentti, jolle annetaan rajallisia tehtävänpalasia isommasta kokonaisuudesta? Vai onko se luottopelaaja, jolle ulkoistetaan kokonaisuuksia? Vai onko kenties tekoälyn rooli toimia kollegana, jonka kanssa yhdessä kehitellään asioita? Jos tekoäly toimii assistenttina, ihminen pysyy ajattelun keskiössä ja käyttää tekoälyä apuvälineenä. Jos taas ajattelua ulkoistetaan sille enemmän, ihmisen rooli alkaa kaventua pelkäksi tilaajaksi ja tuotoksen arvioijaksi. On myös mahdollista, että ihminen ja tekoäly muodostavat eräänlaisen kognitiivisen yhteisön, jossa tieto syntyy vuorovaikutuksessa.

Olen miettinyt tätä asiaa paljon viime aikoina. Kokosin ajatuksiani Linkedin-artikkeliin ja oheiseen taulukkoon. Siinä sarakkeissa ovat tekoälylle annetut roolit ja riveillä on erilaisia filosofisia näkökulmia. Huomaamme roolien vaikuttavan siihen kuka tai mikä on tietämisen subjekti, kenellä on vastuu tuotoksesta ja kenellä on valta sen suhteen.

Kun tekoälyn käyttö lisääntyy, promptien kirjoittamisesta tulee yhä tärkeämpi taito. Kaikki lähtee siitä, että ymmärretään promptin olemus, sitä olen pyrkinyt tässä avaamaan. Kun idea promptista on selvillä, pitää kirjoittaa näkyviin ajattelu. Tekoäly ei lue ajatuksia (ainakaan vielä), joten monet sellaiset asiat, jotka ovat ikään kuin sanomattakin selviä, eivät kuitenkaan oikeasti ole ja siksi ne pitää kirjoittaa auki.

Tuleeko sinulle mieleen jotain muita rooleja tai näkökulmia mitä taulukostani puuttuu? Kuulen mielelläni ajatuksiasi tästä aiheesta, olen kirjoittamassa tästä teemasta kirjaa. Kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle ja lähestymistapa on yhteiskuntatieteellinen ja pääpaino on tekoälyn käyttämisen psykologiassa.

Tämä teksti on osa Linkedin- artikkelisarjaa. Ensimmäisessä osassa viime viikolla hahmottelin tekoälyn ja ihmisen kognition eroja. Tämä on toinen osa ja loput kaksi olen jo ajastanut linkkariin valmiiksi:
5.5.2026: Tekoälyn lukutaito: Osaatko haastaa tekoälyn tekemän tuotoksen?
12.5.2026: Tulevaisuusvalta organisaatiossa: Miten estät, ettei valtaa valu liikaa tekoälylle?

Laitan linkin tähän artikkeliin kommentteihin. Voit laittaa minut linkkarissa seurantaan, jos kiinnostaa. Linkittäydyn myös mielelläni uusien ihmisten kanssa.

29/04/2026

Vielä on muutamia lippuja jäljellä. Ohjelma vaikuttaa kiinnostavalta, ainakin paneellissa on skarppia porukkaa :)

❗ Suuri brändipäivä koittaa jo ensi viikolla 6.5. – paikkoja on vielä jäljellä, joten varmista omasi nyt!

Mitä menestyvät ja suojatut brändit ymmärtävät nyt paremmin kuin muut?

Vahvat brändit eivät synny sattumalta. Ne ovat määrätietoisen ja pitkäjänteisen työn tulosta, ja parhaimmillaan ne toimivat yrityksen turvaverkkona markkinoilla, kriiseissä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suuressa brändipäivässä 6.5.2026 sukellamme brändin ytimeen aikana, jolloin vahva ja hyvin rakennettu brändi on keskeinen menestystekijä.

Päivä tarjoaa huippupuheenvuoroja, uusia oivalluksia ja arvokasta verkostoitumista. Lisäksi jaamme perinteisen Vuoden brändi 2026 -palkinnon.

Ohjelmassa on muun muassa:
• Teija Kopion (Director, IPR, Fiskars Oyj) puheenvuoro globaalin brändin hallinnasta Fiskars Groupin kontekstissa
• Paneelikeskustelu verkkokaupan mahdollisuuksista ja riskeistä: panelisteina Hannu Krook (pääjohtaja, SOK), Sami Raksh*t (pääjohtaja, Tulli) sekä Hanna Willman-Iivarinen (yrittäjä, tietokirjailija ja YTT, Miratio)

👉 Tutustu koko ohjelmaan ja ilmoittaudu tapahtumaan kommenttikentän linkistä. Toimi nyt ja varmista paikkasi brändin ajankohtaispäivässä!

21/04/2026

Olen pohtinut viime aikoina paljon tekoälyn kognition ja ihmisten ajattelun eroja. Kirjoitin aiheesta artikkelisarjan, jonka ensimmäisessä osassa hahmottelen kahdeksan olennaista eroa, joista voi aiheutua ongelmia. Otin tähän kontekstiksi strategisen kehittämisen, m***a sama soveltuu mihin tahansa tilanteeseen, kun tekoälyä käytetään johonkin todella tärkeään projektiin.

Lähtökohtani on melko yksinkertainen: jos emme ymmärrä, miten tekoälyn “ajattelu” poikkeaa ihmisen ajattelusta, emme myöskään ymmärrä, millaisia rajoitteita sen tuottamiin analyyseihin ja johtopäätöksiin liittyy. Taustalla on huoli, sillä olen työssäni huomannut yllättävän monen ihmisen ja organisaation luottavan tekoälyn tuotoksiin varsin kritiikittä, myös tilanteissa, joissa päätöksillä on merkittäviä seurauksia.

Yksi keskeinen ero liittyy kehystämiseen. Jos konteksti promptissa määritelty kapeasti tai virheellisesti, myös tuotokset rakentuvat tämän rajauksen varaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaihtoehtoja voi jäädä huomaamatta eikä käyttäjä ei välttämättä edes havaitse.

Käyn artikkelissa läpi lisäksi datan vinoumiin liittyviä ongelmia, tekoälyn arvojen läpinäkymättömyyttä, mielikuvituksen rajoitteita, epämääräisyyden käsittelyä sekä metakognition puutetta. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, millaisena todellisuus näyttäytyy tekoälyn tuotoksissa. Eli tässä strategisen kehittämisen kontekstissa riskien hallintaan, kilpailukykyyn ja mahdollisuuksien horisonttiin.

Tiedän, että on vähän tylyä läväyttää iso kasa ongelmia, eikä tarjota ratkaisuja. Olen niitäkin miettinyt ja palaan niihin yksityiskohtaisesti myöhemmin. Lyhyesti kuitenkin voin paljastaa, että ratkaisuja on kolme. Esittelen näitä artikkelisarjan seuraavissa osissa:
28.4.2026: Promptin filosofia: Mitä oikeastaan teet, kun promptaat?
5.5.2026: Tekoälyn lukutaito: Osaatko haastaa tekoälyn tekemän tuotoksen?
12.5.2026: Tulevaisuusvalta organisaatiossa: Miten estät, ettei valtaa valu liikaa tekoälylle?

Kuulen mielelläni ajatuksiasi tästä aiheesta, olen kirjoittamassa tästä teemasta kirjaa. Kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle ja lähestymistapa on yhteiskuntatieteellinen ja hyvin pragmaattinen. Tästä tavoitteesta huolimatta kirja on tavallaan jatkoa väitöskirjalleni, missä mallinsin ihmisen päätöksentekoa kuluttamisen kontekstissa ja erityisesti päätöksiin vaikuttavia alitajuisia seikkoja. Minua kiinnostaa suuresti erot tekoälyn ja ihmisen kognitiossa. Toki toistaiseksi kielimallit vain matkivat ihmistä tekstien perusteella, m***a ne tekevät sen niin hyvin, että mielestäni on perusteltua puhua kognitiosta (vaikka tarkkaan ottaen vielä ei taida olla siitä kyse).

Tästä pääset LinkedInissä julkaistuun artikkeliin. Ajastin sinne jo nuo loputkin artikkelit.
https://www.linkedin.com/pulse/teko%25C3%25A4ly-strategisessa-kehitt%25C3%25A4misess%25C3%25A4-ratkaise-n%25C3%25A4m%25C3%25A4-8-hanna-yz6kf

14/04/2026

On kiinnostavaa miten tekoäly poimii olennaisena pitämiään asioita ilmiöistä ja yhdistelee ne visuaalisiksi kokonaisuuksiksi.

Brittiläinen näyttelijä ja kolumnisti David Mitchell pohtii algoritmien ärsyttävää tapaa luoda personoituja todellisuuksia, jotka antavat maailmasta hullunkurisen vääristyneen kuvan. Esimerkkinä hän käyttää Briteissä suurta suosiota nauttivaa krikettiä. Mitchell toteaa, että jos hän on kiinnostunut kriketistä, niin hän menee krikettiä käsittelevälle nettisivulle tai ostaa krikettilehden. M***a vaikka hän olisi kuinka innoissaan kriketistä, hän ei halua, että kaikki hänen näkemänsä nettisisältö ja uutisfiidi täyttyvät yhtäkkiä kriketista: “I don't want all my news feeds to suddenly talk exclusively about cricket, because some machine has worked out I'm into it, thereby giving me the illusion that the most important global events are all cricket related.” Mitchellin humoristinen kuvaus algoritmeista, jotka voivat luoda illuusion kriketistä maailman tärkeimpänä asiana, on samalla tarkkanäköinen analyysi siitä, miten personoitu informaatio vääristää yksilön käsitystä todellisuudesta.

Pyysin Chat GPT:tä tekemään kuvan ja pienten säätöjen jälkeen olin hyvin tyytyväinen kolmanteen kuvaan. Kun pyysin tekoälyä vielä selittämään tekemäänsä kuvaa, tuli aika pitkä selostus. Laitan sen kuitenkin pituudesta huolimatta tähän (lähes) kokonaisuudessaan, sillä selostus kuvaa mielestäni todella hyvin sitä, miten tekoäly poimii käsitteitä ja pystyy visuaalisesti ilmaisemaan ne. Lyhensin turhat jutut pois. Olin tästä hyvin vaikuttunut:

”Ylireagoiva ilme, hikoilu, käsien vieminen päähän ja ympärille räjähtävät elementit ovat visuaalinen vastine sille kokemukselle, jota Mitchell kuvaa sanallisesti. Tuntuu siltä, että maailma kaatuu päälle, vaikka kyse on vain uutisvirrasta. Useat ruudut, otsikot ja laitteet toistavat samaa teemaa eli krikettiä eri muodoissa. Syntyy kokemus yksipuolistumisesta. Olennaista ei ole kriketti itsessään vaan se, että kaikki muu katoaa näkyvistä. Siksi myös maapallo on mukana, m***a se on ikään kuin jäänyt krikettisisällön alle.

Robottihahmo on kuvassa tarkoituksella ystävällinen ja hieman huvittava, ei uhkaava. Algoritmit eivät ole pahantahtoisia, ne vain tekevät sen, mihin ne on optimoitu. Repliikki “You really love cricket!” on tahallisen naiivi. Se näyttää, miten monimutkaisen maailmankuvan kaventuminen voidaan palauttaa yhteen yksinkertaiseen päättelyyn.

Värikkyys ja kontrastit ovat tietoinen valinta. Personoitu sisältö on usein houkuttelevaa, kirkasta ja emotionaalisesti ladattua. Jos kuva olisi hillitty tai minimalistinen, se ei vastaisi sitä todellisuutta, jossa algoritminen sisältö oikeasti toimii. Tässä liika on pointti. Kuvan pitää tuntua hieman rasittavalta, jotta katsoja ymmärtää, miltä todellisuuden kaventuminen voi tuntua.

Kokonaisuutena kuva ei yritä selittää, vaan näyttää miltä algoritminen todellisuus tuntuu sisältä käsin. Se ei ota kantaa mihinkään yksittäiseen aiheeseen, vaan siihen kokemukseen, jossa jokin yksittäinen kiinnostuksen kohde alkaa peittää alleen koko maailman. Se on sama kokemus, josta tekstissäsi puhutaan, vain eri kielellä.”

Lähde:
Mitchell, David (2019): Dishonesty is the second-best policy, Amazon audible, 2019.