Toteuttamo VERBAALI

30/04/2026

Rönsyily - hyvä vai huono asia?

Luovana ihmisenä pidän rönsyilyä lähtökohtaisesti positiivisena ilmiönä. Sivupoluilta on löytynyt useammankin kerran aarteita, joita suora baana ei olisi pystynyt tarjoamaan. Toki jossain kohtaa rönsyily on syytä laittaa kuriin. Loputon rönsyily on aikaansaamisen vihollinen.

Yksi tämän kevään mielenkiintoisimmista työkeikoista on ollut tutkija Johanna Orjatsalon henkilökuvahaastattelu. Joidenkin haastateltavien kanssa vain tulee nopeasti jännä tuttuuden tunne, vaikkei tuttuja ollakaan, ja luottamus syntyy välittömästi. Nyt kävi niin.

Johanna pahoitteli useampaan otteeseen, että hänen kerrontansa rönsyilee kamalasti. Ja minä totesin useampaan otteeseen, että anna kuule rönsyillä vaan, kyllä minä tämän kaiken sitten kirjoitusvaiheessa kesytän. Kas sehän on minun työtäni.

Kävi niin, että useampikin rönsy oli henkilökuvan rakentumisen kannalta erittäin tärkeä, siitäkin huolimatta, että kaikki eivät lopulliseen juttuun päätyneet.

Jos haastateltava kertoo taktisesti vain ne loogisesti toisiinsa liittyvät asiat, joiden arvelee olevan toimittajalle relevanttia tietoa, jää todella usein jotain tärkeää pimentoon.

Johanna Orjatsalo toimii ensi syksynä Lahdessa aloittavan LUT-yliopiston digitaalisen liiketoiminnan kandidaattiohjelman ohjelmajohtajana.

27/03/2026

Tämä läppäritarra oli aivan PAKKO hankkia. 🤩

Olkoonkin, että kohdallani lause olisi totuudenmukaisempi muodossa "I mainly use natural intelligence", koska tekoäly on myös minun arkinen assarini.

M***a kun kirjoitan, olen ehdoton. ONLY.

Tänään sain lähetettyä haastateltavan kommenteille pitkän tutkijan henkilökuvan, jota kirjoitin kunnon flowssa.

Tein luonnoksestani seuraavan havainnon: noin 2700 merkkiä jutun alusta on sellaista tekstiä, johon tekoäly ei vain mitenkään pystyisi. Juttu lähtee liikkeelle omin silmin tehdyillä havainnoilla haastattelumiljööstä ja haastateltavan vuorovaikutustilanteista kollegoiden kanssa. Teen tulkintoja henkilön vapaamuotoisesta ja ihanasti pulppuilevasta kerronnasta, en pelkästään sanoista, vaan myös eleistä, ilmeistä, äänenpainoista ja merkityksellisistä tauoista. Yhdistelen näitä tekstissä tutkijasta löytämääni lähdemateriaaliin.

Ja ai että, kyllä muuten hakkaan tekoälyn 6-0!

Koska kehitys kehittyy niin vauhdilla, voi toki olla, että jonain päivänä tekoäly pystyy tähänkin. En voi kuin toivoa, että itse kasvan silloin jo koiranputkea. 😊

23/03/2026

"Olenko siis kadottanut jotakin, joka aiemmin oli aina läsnä, kun Itkosta luin? Miksi olen eksynyt sivuraiteille enkä enää pysy lumoutuneena kiinni tarinassa?"

Lahden Kaupunginteatterissa nähty kantaesitys oli itselleni eheyttävä kokemus. Tällä viikolla Juha Itkosen käsikirjoittama Sivuraide siirtyy Turun Kaupunginteatteriin kevään ajaksi ja syksyllä näytelmä on nähtävissä Kansallisteatterissa.

Vahva suositus etenkin, jos Melrose Place ja Beverly Hills 90210 ovat nuoruuden nostalgiaa.

Meille lahtelaisille tarjoillaan muuten syksyn ohjelmistossa jälleen kaksi kantaesitystä. 👌

Raiteet kolisevat, junavaunu vaappuu ja reittiin tottunut katsoo unisena, miten maisemat ikkunan takana vaihtuvat tutulla kaavalla. Täällä kaksi nuoruudenrakastettua törmäävät toisiinsa parinkymmenen vuoden jälkeen. Niin vaivaannuttava kuin tällainen kohtaaminen voisi olla, Sivuraiteen El...

06/03/2026

Teksti, jonka luet, on vain jäävuoren huippu. 🗻

Ammattikirjoittajan tiedostoissa on useimmiten aivan käsittämätön määrä

👉 jonninjoutavia jorinoita
👉 merkityksellisiä jorinoita, joita on 20 000 merkkiä liikaa
👉 johtolankoja, jotka eivät johtaneetkaan mihinkään
👉 kielellisiä kokeiluja ja testauksia
👉 oksennusversioita, jotka vielä odottavat vuoroaan

Toisinaan käy myös niin, että viimeistelty teksti osoittautuu alkuperäistarkoitukseensa käyttökelvottomaksi ja uhkaa sekin hautautua tiedostoihin. Silloin voi olla fiksua miettiä, voisiko tuota hyvää tekstiä hyödyntää jossain toisaalla.

Itse jouduin juuri poistamaan eräästä omaa kirjailijaminääni kuvaavasta pitkästä tekstistä pätkän, joka on hyvinkin merkityksellinen. Puhtaasti pituusrajoitteen vuoksi.

Ajattelin nyt antaa sille uuden elämän täällä:

"Kirjoittaminen oli soluttautunut salakavalasti elämääni myös partioharrastuksen kautta. Jo teini-ikäisenä olin lippukuntalehtemme Memppiksen päätoimittaja. Juttuja näpytin kirjoituskoneella, piirsin kuvituksia ja pyysin niitä myös lahjakkaammilta partiokavereilta. Lehden taitto syntyi palasia kopiokoneen lasille sommitellen. Myöhemmin pääsin avustajaksi Suomen Partiolaisten julkaisemaan Partiojohtaja-lehteen, johon kirjoitin myös pakinoita.

Eräänä vuonna päädyin kirjoittamaan partiolaisten joulukalenterin kääntöpuolelle kalenterin kuvituksesta ideoimani joulusadun "Pelastuspartio 2412". Jostain syystä aihe ylitti Aamulehden uutiskynnyksen ja minusta oli iso juttu viikonlopun lehdessä. Yksi väliotsikoista särki silmiini: Minusta tulee kirjailija.

Niin minä olin innoissani toimittajalle julistanut, m***a häpesin lausuntoa. Tiesin toki jo tuolloin, ettei kirjailijaksi niin vain tulla. M***a siinä minä julkisesti uhosin lukijoille laajalevikkisen lehden sivuilla."

Tässä tekstissä on mielestäni kaksi todella tärkeää ja yleispätevää yksityiskohtaa:

👉 Harrastus voi joskus yllättävälläkin tavalla tukea omaa urapolkua (eihän partiotoimintaan yleisellä tasolla liity kirjoittaminen kovinkaan läheisesti). Varsinkin nuorella harrastustoiminnan kautta kertyneet kokemukset voivat olla ansioluettelossa merkittäviä, kun kokemuksia työelämästä ei vielä ole.

👉 Omien unelmien tavoitteluun liittyy monenlaisia tunteita, monesti myös häpeää silloin, jos/kun kokee puhuneensa unelmistaan liikaa tai liian aikaisin. Unelmien näkyväksi tekeminen tekee ihmisestä haavoittuvan ja voi jopa altistaa vahingonilolle, jos unelmat eivät toteudukaan.

Silti uskon, että unelmista on hyvä uskaltaa puhua myös ääneen, jos nyt ei ihan lehden sivuilla, niin jossakin yhteydessä. Moni on näin tehdessään huomannut, että silloin niistä tulee itsellekin konkreettisempia.

Unelmia, jotka muuttuvat tavoitteiksi. ❤️

17/01/2026

YAMK-opintojen aloitus Turussa nappasi tästä työviikosta leijonanosan. Tässä lauantaiaamukahvin äärellä vielä jäsentelen kaikkea ensimmäisissä lähipäivissä kokemaani.

Vaikka en keltanokka ole kirjoittajana itsekään, tunnen olevani onnekas Liisa Ihmemaassa yhteisössä, jossa on lupa kuplautua intensiivisesti kirjoittamisen maailmoihin.

Enkä puhu nyt ainoastaan kirjoittamisesta vaan ennen kaikkea kirjoittajan identiteetin työstämisestä, joka saa varmasti uutta terävyyttä teorioiden sivuvirroista.

Puhun tarinallisen tietokirjoittamisen kokonaisvaltaisesta prosessista, joka ei ole pelkkää sanojen laittamista parhaaseen mahdolliseen järjestykseen. Pääsääntöisesti se on kaikkea ihan muuta.

Tuntuu kuin nämä tärkeät ihmiset olisivat olleet elämässäni jo pitkään, vaikka ketään en tuntenut ennen tiistaipäivää. Kun joku sanoittaa ajatuksensa ääneen, tietävät muut välittömästi ja tismalleen, mistä nyt puhutaan.

Ollaan heti ytimessä.

Siitä kai aikuisopiskelussa ylipäätään on parhaimmillaan kyse alalla kuin alalla.

Konteksti nimeltä elämä nivoo kaikki opinnot oivalluksina toisiinsa eikä kertaakaan tarvitse miettiä, että tarvitsenkohan tätäkään tietoa ikinä missään. Ainakin omalla kohdallani vahva vastaus orientaatiopäivien jälkeen on: juuri tätä tietoa ja ennen kaikkea ajatustenvaihtoa tiedosta kollegoiden kanssa todellakin tarvitsen.

Kaiken tämän tekoälyintoilun keskellä tuntuu myös äärimmäisen hyvältä, että meille ammattikirjoittajillekin kehitetään vielä omia jatkotutkintoja. Luova kerronta ja nonfiktio alkoi Turun ammattikorkeakoulussa nyt ensimmäistä kertaa. Henkilökohtaisesti uskon, että juuri nämä teemat ovat myös tulevaisuudessa visusti ihmisälyn omaa tonttia.

Puolentoista vuoden opiskelu yrittäjän töiden ohessa ei varmasti ole pelkkää euforiaa (siksi nautin nyt luvan kanssa vielä hetken tästä vallitsevasta tunteesta) vaan saattaapa hampaiden kiristelyäkin olla tiedossa erilaisten aikapaineiden ja velvollisuuksien kanssa, koska aikaa ja keskittymistähän tämä toki vaatii. Kuten moni muukin asia elämässä.

Onneksi lapset ovat äidin ajankäytön kannalta juuri nyt aika hyvässä iässä. Esikoiseni täyttää tänään 15. Siinäkin on aamukahvin äärelle prosessoitavaa. ❤️

(Kuvaksi valitsin yhden yamk-opiskelijan waun, joka ei perustutkinto-opiskelijalle ollut yhtä vahva. Maistuva monipuolinen lounas valmiista pöydästä opiskelijakortilla hintaan 3,10.)

08/01/2026

Työvuoden eka juttukeikka suuntautui eilen Jyväskylään yhdessä kuvaajakumppanini Petri Koivisto Design kanssa.

Taas oli niin supermukava kohtaaminen paikallisten yrittäjien kanssa ja supermielenkiintoista asiaa agendalla, että kiitollinen saa olla asiakkaistaan, jotka matkojenkin päähän tätä toimittajaa keikoille buukkaavat. 😊

Kuva paluumatkan ABC-buffasta Vaajakoskelta. Yllä upouusi firman huppari. On ollut tämä idea mielessä ainakin jo pari vuotta, m***a toteutus eteni hämäläistahtiin. 🙄 Paidan painoi lahtelainen HB Promotion, josta vain yksittäisen hupparin tilaajakin sai erinomaista palvelua. Tästä tuli hieno! Ja tekstinikkaria painoaineiston kanssa jeesasi tietysti jo edellä mainittu visuvelho Petri.

Tästä on hyvä käynnistellä Toteuttamo Verbaalin 11. tilikausi. Erinomaista alkanutta vuotta myös sulle!

07/12/2025

Eilisissä linnanjuhlissa yksi nuoruusvuosieni tärkeimmistä sanoittajista, Eppu Normaalin Martti Syrjä, puhui osuvasti suomen kielestä työkalunaan.

Suomen kielessä voi sanajärjestyksellä kikkailla lähes loputtomiin, toisin kuin monessa muussa kielessä, mikä antaa laululyriikoihin valtavasti mahdollisuuksia. 🤩

Sanajärjestyskikkailu on todellakin mahdollisuus, m***a tarkkana pitää olla, jotta sisällön ymmärrettävyys ei kärsi tai tule jopa viittausvirhe. Tämä on erityisen tärkeää asiateksteissä ja suora sanajärjestys on yleensä se selkein. M***a toden totta: kulttuurin eri genreihin suomen kieli antaa rikkautta ja uniikkia ilmaisuvoimaa. 🤩

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa edelleen kiitollisuusähkyssä kaikesta siitä mitä meillä suomalaisilla itsenäisessä isänmaassa onkaan. 🤍💙

26/11/2025

Kun järisyttävän kova alansa asiantuntijuus ja älykkyys yhdistyy äärimmäisen lämpimään persoonaan, tekee se aina suuren vaikutuksen.

Ihminen on ihmisenä ihan "tavis", vaikka onkin ammattilaisena kovis. Siis juurikin kovan luokan osaaja. 😊

Neurologian professori Kaisa Hartikainen kertoi minulle kiehtovasti vaikuttavasta urastaan aivoterveyden tiedelähettiläänä, ja m***a hauskaa anekdoottia mahtui kohtaamiseemme.

Tällä hetkellä Kaisa jakaa suomalaista neurologian huippuosaamista Barcelonassa WeMind International Forumissa. Hänen keynote-puheenvuoronsa on otsikoitu "Brain Health - Foundation of a Flourishing and Resilient Society".

Siis wau mitä osaamista onkaan saatu Päijät-Hämeeseen tämän "hybridiprofessuurin" myötä! 🤩

Lue kirjoittamani henkilökuva Lahden Yliopistokampuksen sivuilta:

https://lahdenyliopistokampus.fi/professori-kaisa-hartikainen-tuo-paijat-hameen-tutkijaverkostoon-neurologian-syvaymmarrysta-ja-monialaista-ajattelua/

18/11/2025

AI tekee tosi näppärästi monenlaista ja itsekin käytän tekoälyä arjen työkaluna lähes päivittäin. Rengillä on kuitenkin rengin tehtävät. Minä haluan olla emäntä.

AI ei pääse haastateltavan iholle. Se ei pysty kirjoittamaan asioita, joita kukaan ei sano. Tekoälyllä ei ole tunne-elämää eikä aisteja. Taitavilla kirjoittajilla aisteja on kuusi. Tekoälyllä kaikki perustuu sisäisen kokemuksen sijasta tilastolliseen päättelyyn.

Tarinallinen vaikuttava kirjoittaminen on todella usein ihmisyyden tulkintaa ihmisaisteilla ja -aivoilla sekä tunneälyn hyödyntämistä.

Työelämälle räätälöidyissä koulutuksissa korostuu juuri nyt erittäin vahvasti tekoälyn hyödyntäminen. Siksi oli enemmän kuin riemastuttavaa huomata, että Turun ammattikorkeakoulu aloittaa ensi vuonna meille ammattikirjoittajille suunnatut syventävät yamk-opinnot.

Pakkohan niistä oli innostua! 🤩

Innostumiseni syistä voit lukea motivaatiokirjeestä, jonka arkistoin myös Vapaa verbaalikko -blogiini:

https://vapaaverbaalikko.com/2025/11/17/eraan-yamk-opiskelijan-motivaatiokirje-turku-pian-me-tapaamme/

Pyysin tekoälyä visualisoimaan itsestäni näköiskuvan ensi tammikuuta varten. Ei mokoma tiedä, että olen vasuri eikä kyllä monia muitakaan juttuja. Semmoinenhan se AI on. Olettaa ja hallusinoi kaikenlaista. Siksi kyseenalaistaminen tiedonhankinnassa on nyt ehkä tärkeämpää kuin koskaan.

M***a muutenhan kuva on vallan mainio. Siinä se opiskeleva yrittäjä nautiskelee inspiroituneena kahvia turkulaismiljöössä uudessa -asennehupparissaan.
😊

21/10/2025

Toteuttamo Verbaalin 10-vuotista räpiköintiä/menestystä (kumpaakin on vuosikymmeneen mahtunut) juhlistaneessa Verbaalivisassa oli 10 monivalintakysymystä.

Yksi kysymyksistä oli kuitenkin sellainen, johon oikeita vastauksia oli yhden sijasta peräti kolme (yrittäjän saamat tukimuodot vuosien varrella). Jos tiesi nuo kaikki oikein, kotiutti itselleen kolme pistettä. Näin ollen visan maksimipisteet olivat 12.

Parhaiten kisassa pärjäsivät Queensin copy-kollega Kati ja pitkäaikainen visualistikumppanini Petri. Pelkällä tuurillakin oli siis mahdollisuus pärjätä, koska yhtään avointa kysymystä ei ollut, pelkkiä monivalintoja.

Kati ja Petri saalistivat molemmat komeat yhdeksän (9) pistettä ja saavat siis piakkoin lounaskutsun allekirjoittaneelta. Onnea onnea!!

Kaikki kilpailukaavakkeet on kolmeen kertaan laskettu (sekä skumppahetkessä livenä osallistuneet että etäilijät). Jos kuitenkin olet vahvasti sitä mieltä, että itsekin onnistuit vähintään yhdeksän pisteen arvoisesti, laita toki tarkastuslaskentapyyntö vetämään. 😎

Matematiikka ei nimittäin ollut koulussa vahvin aineeni. Ehkä ei tarvitse erikseen mainita, että mikä sen sijaan oli?

Kiitos kaikille visaan osallistuneille ja energiaa vuoden viimeiseen kvartaaliin! Laitetaan vielä tähän kooste oikeasta vastausrivistä. Jokainen vastaus perusteluineen löytyy myös aiemmista postauksista.

1. Logoni suunnittelija on Petri Koivisto Design.
2. Yhtiökumppanini mainituista EI ole ollut Petri Koivisto.
3. En ole esiintynyt mainosmallina asiakkaani valtakunnallisessa kampanjassa.
4. Olen noussut Kannuksen asemalta vahingossa pohjoiseen menevään junaan, ja päätynyt yöpymään Pietarsaaren huippuhotellin sijasta Raahessa, hyvin vaatimattomissa oloissa.
5. En ole kirjoittanut juttuja koskaan Anna-lehteen.
6. Toteuttamo Verbaalin yhtiömuoto on nykyisin osakeyhtiö.
7. Kuntokeskusmainontaa olen suunnitellut Fressille.
8. Kissatalon emännän nimi esikoislastenkirjassani on Elliweera Esmeralda.
9. Yritykseni on kotiuttanut tukimuotoina vuosien varrella Tekesin innovaatiosetelin ja Lahden kaupungilta sekä yksinyrittäjän koronatuen että myynnin ja markkinoinnin palvelusetelin.
10. Minua pisimpään eli ihan alusta asti säännöllisesti työllistänyt asiakas on Lahden Yliopistokampus. ♥️